Puulajipuisto

Tuomi

Prunus padus

puu.jpg     lehti.jpg

Ulkonäkö ja koko

runko.jpgTuomi eli metsätuomi on ruusukasveihin kuuluva lehtipuu. Tuomi kasvaa usein pensasmaisena muodostelmana, jonka korkeus vaihtelee 2–12 metrin välillä. Hyvällä kasvupaikalla tuomi voi kehittää selvän päärungon, joka tekee kasvista selkeämmin puun näköisen. Lehtilavat ovat sahalaitaisia. Tuomi kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Sen kukat ovat valkoisia, tuoksuvia, niissä on ruusumainen teriö ja muodostavat 12 kukan terttumaisia kukintoja. Myöhemmin niistä kehittyy kiiltävä, isosiemenisia, tummansinisiä luumarjoja. Tuomen korkkihuokosia sisältävä kuori on tummanruskea tai tummanpunainen, vanhemmiten tummanharmaa. Kuori ja puuaines maistuvat karvaalta ja erittää voimakasta hajua, jonka aiheuttaa myrkyllinen amygdaliini. Tuomen puu ja kuori sisältävät myrkyllistä glykosidia, joka hajoaa karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Siitä tulee tuomen voimakas haju ja maku, joka on tehokas suoja eläimiä vastaan. Siitä huolimatta tuomea vaivaavat joinain kesinä tuomenkehrääjäkoit , joiden toukat verhoavat tuomet valkoiseen seittiinsä ja syövät lehdet. Tuomen mustat marjat ovat karvaan makeita. Lehdet ovat kierteisesti, ruodillisia, ehyitä, molemmin puolin lähes kaljuja, joskus alapinnalta ruskeakarvaisia. Lapa 5–10 cm pitkä, soikea, suippokärkinen, reuna hienosahainen. Syysväritys aikainen, vaaleankeltaisen ja punaisen eri sävyissä.Tunturi-Lapissa kasvaa pohjantuomi (ssp. borealis), joka on tuomen heikosti tuoksuva alalaji. Sen lehdet ovat alta ruskeakarvaisia.

Levinneisyys ja ympäristö

Tuomi esiintyy tuoreilla tai kosteilla kasvupaikoilla, mm. rehevissä metsissä ja purojen varsilla. Se on tyypillinen lehtopainanteiden ja pellonreunojen puu, joka muodostaa usein ryteikköjä. Se viihtyy parhaiten saven- ja hiekansekaisessa maaperässä ja puolivarjossa.Tuomi tarvitsee puolivarjoisen kasvupaikan. Se kestää hyvin talven koettelemukset. Kasvaakseen suoraksi se tarvitsee rehevän kasvupaikan. Se onkin sopivissa olosuhteissa yksi nopeimmin kasvavista puulajeistamme. Tuomi esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa.  Tuomi kasvaa Eurasian borealisen vyöhykkeen viljavilla mailla. Puuta tavataan myös Britanniassa, Ranskassa, Porugalin ja Espanjan vuoristoalueilla, Atlasvuorilla ja Balkanin niemimaan pohjoisosissa. I dässä tuomen levinneisyysalue ulottuu Siperian arovyöhykkeelle ja Kaukasiaan. Eniten niitä tavataan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä. Suomessa tuomi on Pirkanmaan maakuntakasvi. Alkukesästä upeasti kukkiva tuomi on maaperän suhteen vaatelias pensas tai monirunkoinen puu, joka viihtyy myös varjossa. Niukassa valossa se tosin kukkii vähemmän ja muodostaa usein tiheitä, riippuvaoksaisia kasvustoja. Voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat hyönteisiä kukkiin, etenkin kärpäsiä ja mehiläisiä. Tuomella on pinnallinen ja laaja juuristo. Sen maahan kosketuksissa olevat oksat juurtuvat.

Käyttö

marja.jpgTuomea pidetään koriste- ja maisemapuuna eikä sen puuainesta ole hyödynnetty. Suora ja karsiutunut tuomi vaatii kasvupaikakseen rehevän kasvupaikan. Tiheässä metsikössä kasvatettaessakaan runko ei pääse haaroittumaan. Laadukkaan tuomen runko on haaroittumaton ja karsiutunut yli kolmen metrin korkeuteen ja on rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20 cm. Rungossa ei saa olla halkeamia, lahoa eikä suuria kyhmyjä. Tuomea käytetään huonekalujen valmistukseen. Erityisesti se soveltuu ominaisuuksiltaan taivutettaviin rakenteisiin. Puuaines sopii myös hyvin sorvaukseen. Siitä tehdään myös koruja ja koriste- ja taide-esineitä. Perinteisesti tuomea on käytetty hevosen luokkiin ja kiulun vanteisiin.

Keskiajalla tuomea käytettiin lääketieteellisiin tarkoituksiin ja sen kuoren uskottiin oveen asetettuna torjuvan ruttoa. Metsänhoidossa tuomi raivataan yleensä tärkeämpien puulajien tieltä. Koristekasvikäyttöön on jalostettu lajike purppuratuomi (Prunus padus 'Colorata'), jonka kukat ovat vaaleanpunaiset ja lehdet punertavat.Tuomen marjoista voidaan valmistaa hyvänmakuista likööriä tai mehua. Tuomenmarjat eivät ole myrkyllisiä, mutta karvaan makunsa vuoksi niitä ei juuri kerätä syötäväksi. Tuomenmarjojen siemenissä on amygdaliinia, joka pilkkoutuu karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Sinihapon määrät ovat vähäisiä aiheuttaakseen myrkytysvaaraa. Marjoista saatavaa väriä voidaan käyttää myös esimerkiksi villan värjäykseen, jolloin saadaan hentoa lilaa väriä.

Tiedot haettu Wikipediasta, wlin.pl, luonnonportti.com, drzewa.nk4.netmark.pl, printerest.com ja puuproffa.fi  18.11.2015