Puulajipuisto

Tervaleppä

Alnus glutinosa

puu.jpg     lehti.jpg

Ulkonäkö ja koko

Tervaleppä kukkii jo ennen lehteen tuloa, yleensä kun säät ovat talven jälkeen alkaneet leudontua ja terminen kevät alkanut. Tällöin maassa on yleensä vielä lunta. Kukinta tapahtuu Suomen etelärannikolla tavallisimmin jo maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa, pohjoisempana myöhemmin – pohjoisimmilla kasvualueilla vasta huhtikuun lopulla. Tervaleppä on muiden koivukasvien tapaan tuulipölytteinen. Hedekukinnot ovat pitkät roikkuvat kellertävät norkot ja emikukinto on käpymäinen. Siemenet kehittyvät kevään ja kesän aikana, ja varisevat alkusyksystä. Tervalepän silmut ovat keväällä tahmeat. Puu tulee lehteen Etelä-Suomessa toukokuun alussa, pohjoisempana hiukan myöhemmin. Lantto- tai tylppäkärkiset lehdet ovat pyöreämmät ja vähemmän sahalaitaiset kuin tervalepän sukulaisella harmaalepällä, jonka lehdet ovat suippokärkiset. Tervaleppä on kasvutavaltaan puumaisempi ja suurempi kuin Suomen toinen leppälaji harmaaleppä. Tervaleppä kasvaa yleisesti noin 15 m., poikkeuksellisesti jopa 30-metriseksi. Sen tunnistaa myös harmaalepän kuorta tummemmasta kuorestaan, joka vanhalla puulla paksuuntuu kaarnaksi. Suomen suurimmat luonnonvaraiset tervalepät kasvavat etelärannikolla.

Levinneisyys ja ympäristö

Runko1.jpgTervaleppä kasvaa kosteissa ravinteikkaissa lehdoissa, saaristossa, jokien ja puronvarsilla sekä järvien rannoilla. Tervaleppä kestää hyvin hetkellisiä tulvia. Kostealla ja aurinkoisella paikalla siitä voi Etelä-Suomessa joskus kasvaa todellinen jätti. Tervaleppä kasvaa Suomessa runsaimmillaan maan eteläosissa, jossa sitä  tapaa lähes kaikilla vähänkin kosteilla paikoilla. Vaikka se on erittäin yleinen Etelä-Suomessa, se harvinaistuu selvästi heti Keski-Suomessa, ja on lähes harvinaisuus Oulun korkeudella. Joitakin yksittäisiä esiintymiä on tavattu kuitenkin jopa Lapin maakunnan eteläosista, pohjoisimmillaan Rovaniemen korkeudella. Pohjois-Suomessa tervalepästä harvoin kasvaa paksua komeaa puuta, vaan se jää kitukasvuisemmaksi. Luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltava luontotyyppi, jota on jäljellä enintään pari sataa hehtaaria koko maassa. Tervaleppä kasvaa kaikissa Euroopan maissa lukuun ottamatta Islantia ja Maltaa. Välimeren alueella se kasvaa vuoristoissa, sillä se tarvitsee viileän lepokauden. Tervaleppä on Keski-Euroopassa yksi tavallisimmista lauhkean lehtimetsävyöhykkeen puulajeista. Menestyy vyöhykkeillä I-VI.

Käyttö

Tervalepän puuainesta on alettu kauneutensa vuoksi arvostaa. Puuaines on vaaleata, ja muuttuu ilman ja valon vaikutuksesta punertavaksi. Puuaines on pehmeää ja kevyttä. Tuoreena puu lahoaa helposti, mutta se on lahonkestävää veden alla. Leppä on oivallinen puusepän raaka-aine. Sitä käytetään kalustepuuna, koriste- ja käyttöesineisiin, sisustukseen, soitinten valmistukseen( esim.kitaroita) ja savustuspuruksi. Erityisen hyvin se sopii myös saunan laudepuuksi ja seinäpaneliksi. Entisaikojen käyttötarkoituksia: puusepän työt, puukengät, paalut, vesiputket, pakkilaatikot, rasiat, väriaineet. Sahatavaran saantia vähentävät runsaat mustat kuivat oksat.

 

Tiedot haettu Wikipediasta, puuproffa, wikimedia.org, puuntuottaja.com ja drzewko-bonsai.pl    22.9.2015.