Puulajipuisto

Surukuusi

Picea abies f.pendula

puu.jpg    oksa2.jpg

Ulkonäkö ja koko

Surukuusi (pilarikuusi) on erittäin kapealatvainen, riippaoksainen, hento-ja pitkä erikoishavupuu. Suomen luonnosta on tavattu noin 30-metrisiä surukuusia, mutta surukuusesta tulee tyypillisesti noin 10-20 metriä korkea ja 2–3 metriä leveä. Oksat riippuvat lähes kohtisuoraan alaspäin. Neulaset ja kävyt samanlaiset kuin metsäkuusella. Lajike näyttää luontevimmalta muutaman puun ryhmässä, jolloin taimet voi istuttaa parin metrin välein. Kasvavat aluksi melko hitaasti, mutta kasvu jatkuu myöhäiseen ikään.

Levinneisyys ja ympäristöpuu-oksa.jpg

Surukuusta esiintyy Suomessa luontaisesti useassa kymmenessä kohteessa ja myös muualla Euraasiassa metsäkuusen levinneisyysalueella. Tavallisen metsäkuusen tavoin surukuusikin viihtyy jopa synkässä varjossa. Viihtyy tuoreessa, auringosta varjoon, keskiravinteisessa maassa, missä on  hapan savi-, turve- tai hiekkamaa. Menestyy vyöhykkeillä I–VI, alkuperästä rippuen. Se vihertää ympäri vuoden, sietää varjoa ja pärjää ilman hoitoa. Kuuset ovat arkoja tulipalolle, myrskytuulelle ja maan täytölle ohutkuorisen karkean rungon ja matalan juuriston takia. Taimet ovat avoimilla kasvupaikoilla hallanarkoja. Surukuusi kestää talvet Etelä-Lappia myöten.

Käyttö

Surukuuset ovat kauneimmillaan muutaman yksilön ryhmänä, ja kapeat puut mahtuvat usein myös pientalotontille. Koska kapeakasvuinen muoto vaatii tavallista suppeamman maapinta-alan kasvupaikallaan, on sitä käytetty metsänjalostuksessa, tarkoituksena pystyä kasvattamaan runkolukua hehtaarilla. Surukuuset lisätään pistokkaasta metsäkuusen perusrunkoon. Surukuusi on hieno erikoisuus suojaiselle aluelle. Erikoismuotoa on käytetty lähinnä viherrakentamiseen. Kapealatvaisia, riippuvaoksaisia muotoja, joissa oksapuuta on vähän suhteessa runkopuuhun, on tutkittu myös metsätaloudellisessa mielessä. Kapealatvuksisilla kuusilla on riittävästi kasvutilaa tiheämmässäkin kasvatusasennossa, harvennushakkuiden tarve vähenee ja hehtaarikohtainen puustopääoma on suuri.

 

Tiedot on haettu puutarha.net, pinkka.helsinki.fi, mustila.fi ja suomalainentaimi.fi, pekanhaavupuut.fi ja luontoportti.com  3.03.2016