Puulajipuisto

Siperianpihta

Abies sibrica

puu.png     oksa.jpg

Ulkonäkö ja koko

Siperianpihta on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon ja pihtojen sukuun kuuluva ainavihanta havupuu. Siperianpihta kasvaa yleensä 15–25 metrin pituiseksi puuksi. Latvus on pitkä, kapea sekä tiheä- ja lyhythaarainen. Runko on väriltään harmaa, ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuoren rungon kuori on sileä ja vanhanakin melko sileä. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja tummakarvainen, talvisilmut ovat pihkaisia, harmaita ja muodoltaan munanmuotoisia tai pallomaisia. Hyvin taipuisat neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 12–25 mm ja leveydeltään 1,2–1,5 mm. Lehdet siirottavat sivuille ja haaranmyötäisesti, ja peittävät koko haararangan. Lehtien yläpinnalla kärkiosassa on toisinaan ilmarakoja. Lehtien alapinnalla on kaksi harmahtavaa 4- tai 5-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat syvällä lehtien sisällä. Siperianpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa siperianpihta kukkii toukokuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on lyhytperäinen ja pyöreäkärkinen eivätkä sen peitinsuomut ole näkyvissä. Kooltaan se on 5–8 x 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat pystyn käpyrangan jäädessä kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs. Suurin suomalainen siperianpihta on ollut yli 30 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 230 senttimetriä. Siperianpihta risteytyy helposti palsamipihdan (A. balsamea) kanssa kantalajien kasvaessa lähekkäin.

Levinneisyys ja elinympäristö

runko.pngSiperianpihta on levinneisyysalueeltaan mantereinen. Se kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Vienanmeren itäpuolelta Siperian ja Kiinan pohjois- ja länsiosiin. Suomessa siperianpihtaa voi tavata luonnosta viljelykarkulaisena eri puolelta maata, yleisimmin Etelä-Suomesta. Siperianpihta kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa havumetsissä seka- tai valtapuuna. Laji on kalkinsuosija.

Käyttö

Siperianpihdan puuaines on melko haurasta ja lahoamiselle altista, minkä vuoksi sitä ei kannata kasvattaa sahatavaraa ajatellen. Sellun ja paperin valmistukseen se on kelvollista. Latvus vaurioituu usein, tavallisimmin joko varislinnun laskeutuessa hauraalle latvakerkälle, tai halla- tai lumivaurion takia. Tuloksena on usein mutkainen ja poikaoksainen runko. Suomessa siperianpihta on parhaiten menestyvä pihtalaji, jota voidaan käyttää koristepuuna Pohjois-Suomea myöten. Parhaiten se menestyy vyöhykkeillä II-VI.

 

 

Tiedot on haettu wikipediasta, portal.mtt.fi, wikimedia.org ja luontokartoittajan.otukset.fi   21.12.2015