Puulajipuisto

Rauduskoivu

Betula pendula

puu.jpg       lehti.jpg

Ulkonäkö ja koko


Rauduskoivu on koivukasveihin kuuluva lehtipuu. Rauduskoivun lehdet ovat kiiltäviä, kaksoissahalaitaisia, karvattomia ja kolmiomaisia. Runko on paksu ja rosoinen. Rauduskoivu on kooltaan suurempi kuin hieskoivu ja tulee yleisesti 25 metrin pituiseksi. Pisimmät Suomessa mitatut yksilöt ovat olleet lähes 40-metrisiä. Rauduskoivun nuoret vuosikasvaimet ovat karheapintaisia, hieskoivun ollessa sileitä. Rauduskoivun riippuvaoksaista muotoa nimitetään riippakoivuksi. Nuoren rauduskoivun tuohi on valkoista, mutta vanhemman puun rungon tyviosa muuttuu mustakaarnaiseksi ja halkeilee. Raudus- ja hieskoivun erottaa kesäaikaan lehtien muodosta: rauduskoivun lehti on yleensä kolmio tai neliö, kun taas hieskoivun lehti on pyöreämpi. Raudus- ja hieskoivun sanotaan risteytyvän keskenään, eikä niitä muutenkaan ole helppoa erottaa toisistaan, sillä hieskoivu on monimuotoinen.

Rauduskoivu kukkii lehtien puhkeamisen aikaan, Etelä-Suomessa tyypillisesti toukokuun alussa. Kukinta-aika riippuu lämpötilakehityksestä ja vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Rauduskoivu kukkii noin viikkoa ennen hieskoivua. Kukat sijaitsevat norkoissa; hedenorkot ovat pitkiä, harvoja ja roikkuvat alaspäin, eminorkot puolestaan lyhyitä, tiiviitä ja kasvavat pystyasennossa. Rauduskoivu on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Rauduskoivikossa tulee siemeniä 1 600–88 000 kappaletta neliömetrille; vaihtelu on suurta alueelta ja vuodesta toiseen. Suuren siemenmäärän takia rauduskoivu on pioneerilaji, joka leviää nopeasti kasvipeitteettömille maille. Se on ollut ensimmäisiä lajeja, jotka levittäytyivät jääkauden jälkeen paljastuneille alueille. Rauduskoivu voi lisääntyä myös suvuttomasti vesoista, kun vanhan puun kannosta nousee uusia alkuja. Metsätaloudessa rauduskoivua lisätään sekä luontaisesti (jättämällä hakkuuaukeille siemenpuita ja muokkaamalla maa, jotta siemenet voivat itää) että tarhalla kasvatettuja taimia istuttamalla. Visakoivuja lisätään kloonaamalla vartetuista taimista.

Levinneisyys ja elinympäristö

runko.jpgRauduskoivu menestyy parhaiten keski- ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla. Metsätyyppiluokittelussa parhaita koivun kasvupaikkoja ovat lehdot sekä käenkaali-mustikka- ja mustikkatyypin maat. Toisin kuin hieskoivu, joka pärjää myös märillä turvemailla, rauduskoivu ei selviä vähähappisessa ympäristössä. Pioneeripuulajina koivu on levinnyt lähes koko Suomeen. Rauduskoivun luontainen levinneisyysalue on Euraasiassa. Etelässä raja kulkee Pyreneiden vuoristossa ja jatkuu Välimeren kautta Mustanmeren läpi Aasiaan. Pohjoisessa rauduskoivua esiintyy suunnilleen 70. leveyspiirille asti. Levinneisyysalueen itäraja vaihtelee eri lähteissä sen mukaan, miten aasialaiset koivut on luokiteltu eri lajeihin ja alalajeihin. Joidenkin mukaan levinneisyys päätyy Uralille, toisten mukaan jatkuu Kaukoitään saakka. Rauduskoivu on tuotu Pohjois-Amerikkaan koristekasviksi. Yhdysvalloissa se on levinnyt paikoin luontoon ja sen pelätään syrjäyttävän kotoperäisiä lajeja. Siksi se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi neljässä osavaltiossa.

Käyttö

Metsätalouden suhde koivuun on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen. Koivu on aina ollut tärkeää polttopuuta ja vanerin raaka-ainetta, mutta 1960-luvulla sitä pidettiin havupuumetsissä lähes rikkaruohona. 1980-luvulla sen monipuolinen käyttö lisääntyi. Koivun kuitu on lyhyttä, ja sen sekoittaminen pitkäkuituiseen havuselluun parantaa paperin laatua. Puusepäntyössä koivu on suosittua huonekalujen raaka-ainetta, esimerkiksi Alvar Aalto on suunnitellut monia koivuhuonekaluja. Tummakuvioista visakoivua on käytetty sekä huonekaluihin että pienempiin käyttö- ja koriste-esineisiin. Koska rauduskoivu myös kasvaa nopeammin varsinkin ravinteikkailla mineraalimailla, metsätalous on keskittynyt juuri rauduskoivun lisäämiseen. Koivu on tiheää puuaineista, joten sen lämpömäärä kuutiometriä kohti on suurempi kuin muilla puulajeilla. Tästä syystä se on suosittua polttopuuta. Suomessa on perinteisesti käytetty myös koivun kuorta eli tuohta, josta on esimerkiksi valmistettu koivutervaa eli tököttiä. Myös saunavihtaan käytetään lähinnä rauduskoivua, hienoimmillaan pienen rauduskoivun alaoksia. Britanniassa taas koivun oksia on käytetty hevoskilpailussa tekemässä pensasesteistä tiheämpiä. Ksylitolia eli koivusokeria valmistetaan pelkistämällä koivun sisältämästä ksylaanista saatua ksyloosia. Koivun jälsikerrosta on käytetty hätäravintona pettuleivän tapaan. Koivun mahlasta saadaan makeita juomia. Lehdistä voi tehdä yrttiteetä. Nuoria lehtiä eli hiirenkorvia voi syödä tuoreena tai keitettyinä. Koivun kuorella on laksatiivinen ja diureettinen vaikutus. Kuoressa on runsaasti betuliinihappoa, josta tutkitaan mahdollisuuksia hoitaa syöpää tai HIViä.

Tiedot on haettu Wikipediasta, celssi.kapsi.fi, parha.net, luontoportti.com 29.10.2015