Puulajipuisto

Palsamipihta

Abies balsamea

puu.jpg  oksa.jpg

Ulkonäkö ja koko

Palsamipihta kasvaa yleensä 8–20 metriä korkeaksi. Harvahaarainen latvus on leveähkö ja kartiomainen, harvempi kuin siperianpihdalla. Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Rungon kuori on nuorena sileä, vanhempana karhea. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja tummakarvainen, talvisilmut ovat pihkaisia, muodoltaan munanmuotoisia tai pallomaisia ja väriltään oranssivihreitä ja punalaikkuisia. Neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 15–25 mm ja leveydeltään 2 mm. Muodoltaan ne ovat tasasoukkia, siirottavat kampamaisesti sivuille ja paljastavat haararangan. Lehtien yläpinnalla on usein ilmarakoja ja alapinnalla on kaksi kapeaa hopeanvalkoista, tavallisesti kuusijonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat syvällä lehtien sisällä. Lehdet katkeavat helposti taivutettaessa. Palsamipihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa palsamipihta kukkii toukokuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on perätön ja tylppäkärkinen, eivätkä sen peitinsuomut ole näkyvissä. Kooltaan käpy on 5–8 x 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs. Palsamipihta risteytyy helposti siperianpihdan (A. sibirica) kanssa kantalajien kasvaessa lähekkäin. Laji risteytyy myös virginianpihdan (A. fraseri) kanssa. Näiden risteymää kutsutaan vermontinpihdaksi (A. balsamea x fraseri).

Levinneisyys ja ympäristö

runko.jpgPalsamipihta on pohjoisamerikkalaisista pihdoista laajimmalle levinnyt. Levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Itä-Kanadasta Yhdysvaltojen koillisosiin ja etelään Appalakkien vuoristoon. Suomessa palsamipihta on harvinainen viljelykarkulainen, jota voi tavata villiintyneenä muutamin paikoin Etelä- ja Itä-Suomesta. Palsamipihta kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä sekä rehevissä, ohutturpeisissa korvissa. Se menestyy vyöhykkeillä I-VI (VIII). 

Käyttö

Palsamipihtaa käytetään koriste- ja joskus myös viljelymetsäpuuna. Pietari Kalm toi ensimmäiset palsamipihdat Suomeen Amerikasta vuonna 1751. Laji kuuluu Suomessa kestävimpiin pihtalajeihin siperianpihdan ohella. Palsamipihdasta on jalostettuja lajikkeita, kuten alle puolimetriä korkea Kääpiöpalsamipihta 'Nana'. Palsamipihtaa viljellään yleisesti muun muassa Pohjois-Amerikassa joulukuusipuuna. Kanadalainen kirjailija Ernest Thomson Seton sanoo kirjassaan Kaksi partiopoikaa että palsamipihta on sopivin puu tuliporan tekoon eli silloin kun halutaan sytyttää tuli kahta puuta hankaamalla.

 

Tiedot on haettu wikipediasta, commons.hortipedia.com, virtuaali.info  ja  wikimedia.org     7.01.2016