Muut lehtipuut

Sulkaharmaaleppä on harmaalepän koristeellinen liuskalehtinen muoto. Sen lehdet ovat päältä himmeän vihreitä, liuskat pikäsuippuisia ja hammaslaitaisia. Latvus erottuu kauempaakin vaaleanharmahtavana, mikä johtuu parijakoisen 4-10 cm pitkän lehtilavan vaaleasta alapinnasta.

Mukuraharmaalepän runko on erikoinen ja tiheään muhkurainen. Puu on erittäin hidaskasvuinen. Mukuraharmaaleppä on kasvutavaltaan leveän pystykasvuinen. Puu kasvaa 2-8 m pitkäksi. Kuori on harmaa tai tummaharmaa. Leppä kukkii tavallisesti ennen lehtien puhkeamista. Hedekukinto on pitkä norkko. 

Visakoivu on rauduskoivun mutaatiosta johtuva muunnos. Se on matala, joskus vain pensasmainen koivu. Sen runko on yleensä pahkainen, kyhmyinen tai muhkurainen. Oksat usein paksuja ja koukeroisia, pystyjä tai yläviistoja. Puuaines tiivissyistä, painavaa ja kuviollista.

Pirkkalan nimikkopuuksi on valikoitunut harvinainen koivun liuskalehtinen muoto. Pirkkalankoivu löydettiin vuonna 1862 Pirkkalan pitäjän Penttilän kylästä. Koivu on rauduskoivun muunnos. Varmin tuntomerkki on puun lehti, joka on ehytlaitainen. Ainoastaan alimman liuskaparin reunassa "sallitaan" yhdet hampaat. Puu on muutoinkin tavallista koivua sirompi ja kapeampi.

Rauduskoivu on koivukasveihin kuuluva lehtipuu. Rauduskoivun lehdet ovat kiiltäviä, kaksoissahalaitaisia, karvattomia ja kolmiomaisia. Runko on paksu ja rosoinen. Rauduskoivu on kooltaan suurempi kuin hieskoivu ja tulee yleisesti 25 metrin pituiseksi. Pisimmät Suomessa mitatut yksilöt ovat olleet lähes 40-metrisiä.

Harmaaleppä on tavallinen puu Suomen luonnossa ja sitä tavataan lähes koko maassa. Harmaaleppä on koivukasvien heimoon ja leppien sukuun kuuluva, pohjoisen pallonpuoliskon viileämmillä alueilla elävä puulaji. Harmaaleppä on saanut nimensä runkonsa ja oksiensa harmaasta kuoresta.

Hieskoivu on rauduskoivua pienikasvuisempi ja rungoltaan solakampi puu, joka jää 8-20 metrin korkuiseksi. Hieskoivun varsi on nuorena rusehtava ja helposti repeilevä. Hieskoivun lehdet ovat yleensä pyöreämmät kuin rauduskoivun ja niissä on yksinkertainen sahalaita. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat pehmeitä ja nukkamaisia.

Isoriippapaju muistuttaa salavaa, mutta oksat ovat kärkiosistaan riippuvia. Kuori on ruskea ja varret oliivin väriset. Nuoret oksat ja lehdet ovat aluksi karvaiset. Lehdet ovat pitkät, tummavihreät, 10 cm pituiset ja paksuhkot. Riippapaju on keskikokoinen puu ja saattaa kasvaa 10–15 metrin korkuiseksi. 

Tuomi eli metsätuomi on ruusukasveihin kuuluva lehtipuu. Tuomi kasvaa usein pensasmaisena muodostelmana, jonka korkeus vaihtelee 2–12 metrin välillä. Hyvällä kasvupaikalla tuomi voi kehittää selvän päärungon, joka tekee kasvista selkeämmin puun näköisen. Lehtilavat ovat sahalaitaisia. Tuomi kukkii touko-kesäkuun vaihteessa.

Terijoensalava kasvaa 3–10 metriä korkeaksi ja suunnilleen yhtä leveäksi. Se kasvaa puumaisenakin pallomaiseksi, mutta sitä voi kasvattaa pensaana, jolloin sitä pitää leikata usein. Lehdet ovat 6–15 cm pitkiä ja kapeansuikeita. Salava on vahvarunkoinen puu, joka kukkii lehtien puhjettua. 

Hybridihaapa on Euroopassa esiintyvän metsähaavan (Populus tremula) ja pohjoisamerikkalaisen amerikanhaavan (Populus tremuloides) risteymä, jota viljellään koristepuuna.

Palsamipoppeli on nuorena nopeakasvuinen poppelilaji, joka voi kasvaa 200-vuotiaaksi. Se kuuluu haapojen sukuun. Palsamipoppeli voi kasvaa 10-20 m korkeaksi. Se on siis kooltaan pienimpiä yleisimmistä poppelilajeista. Sillä on tyypillisesti runsaasti juuriversoja.

Haapa on lehtipuu, joka kuuluu haapa- ja poppelipuiden sukuun. Haapa on nopeakasvuinen puu. Haapa voi kasvaa 30 metrin pituiseksi.Puuaines on pehmeää ja vaaleaa. Haapa voi saavuttaa tukkipuun mitat jo 30-40 vuoden iässä. Parhaimmillaan haapa voi kasvaa yli 30 metriä pitkäksi.

Berliininpoppeli on risteymä laakeripoppelista (Populus laurifolia) ja mustapoppelista (Populus nigra "Italica), joka on tehty esimmäisen kerran v.1870 Berliinissa. Puu voi kasvaa 20-30 m korkeaksi, ja sen lehvästö voi olla 20 m leveä. Puun runko on vihertävänharmaa.

Lisätietoja tulossa.