Puulajipuisto

Mustakuusi

Picea mariana

puu.jpg    

Ulkonäkö ja koko

oksa.pngMustakuusi on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka alkaa tuottaa siementä 20 vuoden iässä ja elää tavallisesti 200 vuoden ikäiseksi, mutta joskus jopa 280 vuotiaaksi. Se kasvaa keskimäärin 9–15 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 15–25 senttimetriä paksuksi paitsi levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, jossa se jää yleensä 3–6 metriä korkeaksi ja rungoltaan 3–5 senttimetriä paksuksi. Suurimmat luonnosta löydetyt yksilöt ovat olleet noin 27 metriä korkeita ja 46 senttimetriä paksuja ja sijainneet Ontarion  savimaavyöhykkeellä Kanadassa. Mustakuusella on lähelle maanpintaa levittäytyvä, laaja juuristo, kapean kartiomainen tai piikkimäinen, tiheähkö latvus sekä lyhyet ja riippuvat haarat, jotka ympäröivät runkoa  säännöllisinä kiehkuroina.Suoraa runkoa peittää karhea, hilseilevä, punertavanharmaa kaarna. Kuluvan kesän kasvainranka on ohut, tiheäkarvainen ja vaaleanruskea tai punertava. Kärkisilmut ovat harmaanruskeat, pistäväkärkiset ja läpimitaltaan 3 millimetriä. Lehdet ovat himmeitä, sinivihreitä neulasia, jotka siirottavat eri  puolille haaraa. Yksittäinen neulanen on 6–15 millimetriä pitkä, tylppäkärkinen, läpileikkaukseltaan neliskulmainen sekä kauttaaltaan ilmarakojen peittämä. Muiden kuusien tapaan mustakuusi on yksikotinen eli samassa yksilössä kasvaa sekä hede- että emikukintoja. Käpymäiset kukinnot syntyvät elokuun alkuun mennessä, mutta kehittyvät lopullisesti vasta seuraavan vuoden keväänä. Kävyt säilyvät puussa vuosien ajan ja vapauttavat vähitellen siemeniä puun ympäristöön.

Levinneisyys ja ympäristö 

Mustakuusi on kotoisin laajalta alueelta Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Sen levinneisyysalueen pohjoisraja seuraa puurajaa ja kulkee Newfoundlandista Pohjois-Quebeciin ja edelleen Kanadan pohjoisosien halki Alaskan länsirannikolle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Rhode Islandista ja Massachusettsista Minesotaan ja brittiläisen Kolumbian keskiosiin.Mustakuusi menestyy vähäkalkkisessa ja niukkaravinteisessa maaperässä aina 1 500 metrin korkeuteen asti. Yleensä se kasvaa boreaalisen vyöhykkeen soilla, erityisesti rämeillä ja jokirannoilla, mutta pohjoisempana myös kuivissa kangasmetsissä sekä kalliokoissa. Se risteytyy luonnostaan punakuusen kanssa Nova Scotiassa, New Brunswickissa ja Quebecissä, missä lajien levinneisyydet kohtaavat. Suomessa menestyy vyöhykkeillä I-VIII (maan eri osiin soveltuvat parhaiten eri alkuperät).

Käyttö

runko.jpgMustakuusen puuaines on vahvaa, suhteellisen kevyttä ja väriltään valkoista tai keltaista. Se on selluloosan tärkein yksittäinen raaka-aine Kanadassa ja taloudellisesti merkittävä paperiteollisuudelle myös Suuria järviä reunustavissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, erityisesti Minnesotassa. Sitä käytetään myös jonkin verran sahateollisuudessa¨sekä joulukuusena. Jo ennen teollista käyttöä mustakuusta osattiin hyödyntää monilla tavoilla: sen juurista tehtiin köyttä, pihkasta parantavia voiteita sekä kuusenkerkistä ja neulasista teetä, jolla torjuttiin keripukkia. Mustakuusi on myös tärkeä ravinnonlähde ja pesäpaikka villieläimille. Se muodostaa merkittävän osan kanadanpyyn ja lumikenkäjäniksen talviravinnosta, ja monet linnut sekä pienet nisäkkäät syövät sen siemeniä. Sen sijaan hirvieläimet ja muut isot nisäkkäät eivät käytä sitä ravintonaan juuri lainkaan.

Tiedot on haettu wikipediasta, luontokartoittajan.otukset.fi, wikimediasta ja  3.03.2016