Puulajipuisto

Kotimainen kuusi

Picea abies

puu.jpg   oksa.jpg

Ulkonäkö ja koko

Kotimainen kuusi on mäntykasvien heimoon kuuluva ainavihanta havupuu. Kotimainen kuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Lehdet ovat neulasmaisia, talvehtivia ja tummanvihreitä. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Kuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa. Kukinta on touko-kesäkuussä. Kuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja. Koska kuusella on pintajuuret, se kaatuu helposti myrskyssä. Myös kuivuus tai tulvat voivat tappaa kuusikoita. Halla vaurioittaa pieniä taimia avoimilla mailla, ja tykkylumi voi katkoa oksia ja lisätä myrskytuhoja.

Levinneisyys ja ympäristörunko.jpg

Kotimaisen kuusen levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista Pohjois- ja Koillis-Eurooppaan ja laajalle alueelle Aasiaan Tyynellemerelle saakka. Suomessa kotimainen kuusi on ainoa luonnonvarainen kuusilaji, joka kasvaa koko maassa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Kuusiraja kulkee Ivalon ja Inarin kirkonkylän välillä. Vaikka kuusi on vallannut lähes koko Suomen, se on silti melko uusi tulokas suomalaisessa kasvistossa, vain viidentuhannen vuoden takaa. Kuusta on istutettu laajoille alueille Pohjois-Amerikkaan menestyksekkäästi. Villiintyneitä populaatioita tiedetään Connecticutista Michiganiin ja luultavasti niitä esiintyy muuallakin. Kotimainen kuusi on viljavien maiden puulaji. Se on yleinen tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla ja korpisoilla. Savimaat ovat huonoja kasvupaikkoja lähinnä vesitaloutensa takia ja kuusen kasvu tyrehtyy niillä jo 30-40 vuoden iässä. Kuusi asettaa mäntyä suuremmat vaatimukset kasvupaikan ravinteisuudelle ja kosteudelle, mutta se sietää varjostusta varsinkin nuorella iällä erittäin hyvin. Menestyy vyöhykkeillä I-VII(VIII).

Käyttö

Puutyöaineena kuusi on vaaleaa, harvoin hieman punertavaa. Sen rakenne on tasaista ilman huomattavaa juovaisuutta. Sydänpuu voi olla hienokasvuista ja pinta- eli mantopuu pihkasta. Kuusta käytetään paperi- ja selluteollisuudessa samoihin puunjalostustarkoituksiin kuin mäntyä. Sydänpuulaudoista tehdään usein lattioita. Kuusen juuresta saadaan juurivaneria. Järeistä kuusipölleistä sorvataan vanerin väliviilua. Puu soveltuu hyvin myös akustisten soittimien rakennusmateriaaliksi. Puutyömateriaalina kuusi on kevyehköä. Nuoria vuosikasvaimia eli kerkkiä on käytetty kuusenkerkkäsiirapin valmistukseen. Niistä valmistetaan myös erilaisia juomia ja niitä voidaan käyttää mausteena. Kuusenkerkkiä käytetään myös luonnonlääkinnässä mm. reumaattisiin ja hengitystievaivoihin. Kuusi kasvaa hyvälaatuiseksi puuraaka-aineeksi köyhällä kasvupaikalla riittävän tiheässä, jolloin kuusen runkoon syntyy vähemmän oksia. Kuusi on Suomessa kaikkein perinteisin joulupuu.

 


Tiedot on haettu wikipediasta, extension.iastate.edu, eggert-baumschulen.de, helsinki.fi  ja wikimedia.org   4.03.2016