Puulajipuisto

Hevoskastanja

Aesculus hippocastanum

puu.jpg     lehti.JPG

Ulkonäkö ja koko

lehti2.JPGHevoskastanjasta tulee 100-120 vuotta vanha, enimmillään 200-250-vuotias. Puu on nuorena melko nopeakasvuinen, myöhemmin        hidaskasvuinen. Siitä kehittyy noin 15 m korkea ja jopa 10 metriä leveä avoimella paikalla. Runko haarautuu usein jo 1-1,5 metrin korkeudelta  maasta. Runko on nuorena tummanharmaa ja sileä. Vanhan puun kaarna lohkeaa rosoisiksi paloiksi. Oksista tulee helposti suhteettoman suuria runkoon verrattuna. Syvä juuristo ei haittaa nurmikon kasvua rungon ympärillä. Vanhempana latvus kuitenkin varjostaa niin voimakkaasti, että   muu kasvillisuus kärsii. Suuret lehdet jakautuvat yleensä seitsemään lehdykkään. Pystyt kermanvalkoiset, hunajalle tuoksuvat terttukukinnot   avautuvat kesäkuun alussa. Isot, 6 cm leveät, piikkiset hedelmät paljastavat pudottuaan ruskeat siemenet, jotka maistuvat hyvin mm. oraville. Sen lehdet koostuvat 5–7 lehdykästä. Kukinto on pystyasentoinen, terttumainen, hedelmpiikkikuorinen. Kypsä hedelmä halkeaa ja sen sisältä pulpahtaa kiiltävä punaruskea siemen.

Levinneisyys ja ympäristö

Kaštan_1.jpg Hevoskastanja on suuri puu, jota kasvaa luonnonvaraisena Balkanin   vuoristoissa,   Kreikassa, Albaniassa, Makedoniassa, Serbiassa ja   Bulgariassa. Hevoskastanja ei siedä   kuumia kesiä, minkä vuoksi se   menestyy Pohjois-Euroopassa ja etelämpänä vuoristoissa   ja varjossa.   Ruotsiin balkaninhevoskastanja tuotiin 1600-luvulla. Se kestää suolaa,   mutta   kuori vioittuu helposti. Hevoskastanja viihtyy parhaiten avaralla ja   aurinkoisella paikalla, ja kasvaa lopulta tuuhealatvaiseksi puuksi. Voidaan   myös   kasvattaa ruukussa, jolloin sekaan on hyvä sekoittaa väliainetta   kuten hiekkaa tai kevytsoraa. Suomessa hevoskastanja menestyy   parhaiten   menestymisvyöhykkeillä I ja II, mahdollisesti myös III.   Siemeniä voi kerätä Etelä-Suomessa puistoissa syksyllä. Hevoskastanja   tarvitsee   kylmän kauden   itääkseen. Ennen kylvöä siemenen pitää   pysyä kosteana, joten sitä voi säilyttää vaikka kosteisiin talouspapereihin käärittynä viileässä paikassa,   esimerkiksi ulkona. Hevoskastanjan etuna on kirvattomuus esimerkiksi verrattuna puistolehmukseen, mutta hevoskastanjan siitepöly saattaa haitata   allergikkoja. Suomessa hevoskastanjalla ei ole tuholaisia. Hevoskastanjan siemenet eivät ole syötäviä.

 

 

Käyttö

Hevoskastanjaa käytetään koristepuuna laajasti lauhkealla vyöhykkeellä, ja sitä voidaan käyttää istutettuna koristepuuna hyvämaaperäisilllä, aurinkoisilla ja avarilla paikoilla Suomen etelärannikolla. Hevoskastanjoita käytetään myös luonnonväriaineina, joiden avulla saadaan keltainen ja ruskea väriaine. Hevoskastanjat ovat kauniisti kukkivia ja näyttäviä puistopuita, joiden käyttöä rajoittavat ilmastollinen arkuus sekä herkkyys mekaanisille vaurioille ja kuivuudelle. Lisäksi syksyllä varisevat isot, piikkikuoriset hedelmät haittaavat liikennettä.

 

Tiedot on haettu Wikipediasta, novarealita.cz, perverdonk.com, wikimedia.org ja taimikko.com 20.10.2015