Puulajipuisto

Hevoskastanja

Aesculus hippocastanum

puu.jpg     lehti.JPG

Ulkonäkö ja koko

lehti2.JPGHevoskastanjasta tulee 100-120 vuotta vanha, enimmillään 200-250-vuotias. Puu on nuorena melko nopeakasvuinen, myöhemmin hidaskasvuinen. Siitä kehittyy noin 15 m korkea ja jopa 10 metriä leveä avoimella paikalla. Runko haarautuu usein jo 1-1,5 metrin korkeudelta maasta. Runko on nuorena tummanharmaa ja sileä. Vanhan puun kaarna lohkeaa rosoisiksi paloiksi. Oksista tulee helposti suhteettoman suuria runkoon verrattuna. Syvä juuristo ei haittaa nurmikon kasvua rungon ympärillä. Vanhempana latvus kuitenkin varjostaa niin voimakkaasti, että muu kasvillisuus kärsii. Suuret lehdet jakautuvat yleensä seitsemään lehdykkään. Pystyt kermanvalkoiset, hunajalle tuoksuvat terttukukinnot avautuvat kesäkuun alussa. Isot, 6 cm leveät, piikkiset hedelmät paljastavat pudottuaan ruskeat siemenet , jotka maistuvat hyvin mm. oraville. Sen lehdet koostuvat 5–7 lehdykästä. Kukinto on pystyasentoinen, terttumainen, hedelmpiikkikuorinen. Kypsä hedelmä halkeaa ja sen sisältä pulpahtaa kiiltävä punaruskea siemen.

Levinneisyys ja ympäristö

Kaštan_1.jpgHevoskastanja on suuri puu, jota kasvaa luonnonvaraisena Balkanin vuoristoissa, Kreikassa, Albaniassa, Makedoniassa, Serbiassa ja Bulgariassa. Hevoskastanja ei siedä kuumia kesiä, minkä vuoksi se menestyy Pohjois-Euroopassa ja etelämpänä vuoristoissa ja varjossa. Ruotsiin balkaninhevoskastanja tuotiin 1600-luvulla. Se kestää suolaa, mutta kuori vioittuu helposti. Hevoskastanja viihtyy parhaiten avaralla ja aurinkoisella paikalla, ja kasvaa lopulta tuuhealatvaiseksi puuksi. Voidaan myös kasvattaa ruukussa, jolloin sekaan on hyvä sekoittaa väliainetta kuten hiekkaa tai kevytsoraa. Suomessa hevoskastanja menestyy parhaiten menestymisvyöhykkeillä I ja II, mahdollisesti myös III. Siemeniä voi kerätä Etelä-Suomessa puistoissa syksyllä. Hevoskastanja tarvitsee kylmän kauden itääkseen. Ennen kylvöä siemenen pitää pysyä kosteana, joten sitä voi säilyttää vaikka kosteisiin talouspapereihin käärittynä viileässä paikassa, esimerkiksi ulkona. Hevoskastanjan etuna on kirvattomuus esimerkiksi verrattuna puistolehmukseen, mutta hevoskastanjan siitepöly saattaa haitata allergikkoja. Suomessa hevoskastanjalla ei ole tuholaisia. Hevoskastanjan siemenet eivät ole syötäviä.

Käyttö

Hevoskastanjaa käytetään koristepuuna laajasti lauhkealla vyöhykkeellä, ja sitä voidaan käyttää istutettuna koristepuuna hyvämaaperäisilllä, aurinkoisilla ja avarilla paikoilla Suomen etelärannikolla. Hevoskastanjoita käytetään myös luonnonväriaineina, joiden avulla saadaan keltainen ja ruskea väriaine. Hevoskastanjat ovat kauniisti kukkivia ja näyttäviä puistopuita, joiden käyttöä rajoittavat ilmastollinen arkuus sekä herkkyys mekaanisille vaurioille ja kuivuudelle. Lisäksi syksyllä varisevat isot, piikkikuoriset hedelmät haittaavat liikennettä.

Tiedot on haettu Wikipediasta, novarealita.cz, perverdonk.com, wikimedia.org ja taimikko.com 20.10.2015