Puulajipuisto

Harmaaleppä

Alnus incana

puu.jpg

Ulkonäkö ja koko

runko.jpgHarmaaleppä on tavallinen puu Suomen luonnossa ja sitä tavataan lähes koko maassa. Harmaaleppä on koivukasvien heimoon ja leppien sukuun kuuluva, pohjoisen pallonpuoliskon viileämmillä alueilla elävä puulaji. Harmaaleppä on saanut nimensä runkonsa ja oksiensa harmaasta kuoresta. Se kasvaa monenlaisilla kasvupaikoilla, esimerkiksi rannoilla, metsänlaidoissa ja vanhoilla laidunalueilla. Harmaaleppä menestyy kuivemmilla mailla kuin tervaleppä. Kasvutavaltaan se on usein pensasmainen. Harmaaleppä kasvaa pensaana tai puuna. Yksirunkoisena se saattaa kasvaa 15–20 metrin korkuiseksi, ja sen kuori on läpi elinkaaren vaaleanharmaa. Se on lyhytikäinen puu,joka kasvaa nuorena hyvin nopeasti, mutta paras kasvu taittuu jo 30-vuotiaana.Puu voi elää 30–70-vuotiaaksi. Latvus on kartiomainen ja runko sileä. Vihreät ja soikeat lehdet ovat 5–11 senttimetrin pituisia ja 4-8 senttimetriä leveitä.Harmaaleppä on yksikotinen, eli yksilö pystyy tuottamaan yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinta tapahtuu varhain keväällä. Hedekukinnot ovat 5–10 senttimetrin pituisia, vaaleanruskeita norkkoja. Myöhään syksyllä emikukinnot kuivuvat 1,5 senttimetrin pituisiksi ja 1 senttimetrin paksuisiksi, käpymäisiksi siemenpesiksi. Harmaalepän siemenet ovat ruskeita, 1–2 millimetrin pituisia ja niitä ympäröi ohut siiveke. Puulla on laaja ja monihaarainen juuristo. Juurimukuloissa elävä Frankia- sienibakteeri pystyy sitomaan typpeä ilmasta puun tarpeisiin. Harmaaleppä ja tervaleppä ovat Suomessa ainoat puulajit, joka antavat lehtiensä pudota vihreinä, koska niiden ei tarvitse varastoida lehdissä olevia typpiyhdisteitä. Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille. Suomen suurimman harmaalepän ympärysmitta on 178 senttimetriä.

Levinneisyys ja ympäristö

Harmaaleppää tavataan Euroopassa Fennoskandian, Ranskan ja saksan itäosien, Italian, Kreikan ja Bulgarian pohjoisosien ja Venäjän länsiosien rajoittamalla alueella. Aasiassa harmaaleppä kasvaa Kakasuksella, Siperiassa, Kamtsatkan niemimaalla ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa kasvavat harmaalepän alalajit amerikanharmaaleppä (Alnus incana subsp. rugosa) ja Alnus incana subsp. tenuifolia, joita pidetään joskus omina lajeinaan. Suomessa harmaaleppä kasvaa Ahvenanmaata, eteläisiä rannikkoseutuja ja Lapin pohjoisosia lukuun ottamatta koko maassa. Puu viihtyy parhaiten kalkkipitoisilla, ravinteikkailla ja kosteilla mailla. Usein harmaaleppä kasvaa rannoilla, teitten varsilla, peltojen ja niittyjen reunoilla. Sen juuri sitoo ilmasta typpeä ja lehdet putoavat vihreinä, jolloin ne maatuvat hyvälaatuiseksi mullaksi. Harmaaleppä on siis hyvä maaperän parantaja. Harmaaleppä sietää jonkin verran varjostusta, mutta huonosti kuivuutta. Harmaalepän Suomessa laajalle levinneet alalajit ovat nimirotu etelänharmaaleppä Alnus incana subsp. incana, jota tavataan kautta maan, ja Alnus incana subsp. kolaënsis, kuolanharmaaleppä, joka esiintyy Lapissa. A. glutinosa x incana, harmaa- ja tervalepän risteymä on tavallinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Tavallisimmat Suomessa tavattavat liuskalehtiset lmuodot ovat A. incana subsp. incana f. laciniata, sulkaharmaaleppä ja A. incana subsp. incana f. angustissima, hapsuharmaaleppä. Kuolanharmaalepän lehdet muistuttavat tervalepän lehtiä, mutta niiden kärjet eivät ole sisäänpäin kääntyneitä. Liuskalehtisissä muodoissa sulkaharmaalepän lehtilavat ovat lähes sileäreunaisia, hapsuharmaalepän sahalaitaisia. Uudeltamaalta ja Pohjois-Karjalasta on löydetty punaharmaaleppiä (f. Rubra), joissa lehtilavan alaosa on punainen. Puutarhakäyttöön levinneen mukuraharmaalepän (f. Sääksmäki) runko sisältää runsaasti visamuodostelmia. Riippaharmaalepän(f. Pendula) oksat riippuvat riippakoivun tavoin.

Käyttö

Harmaaleppää käytetään metsänhoidossa suojuspuuna. Hyvällä kasvupaikalla se kasvaa nopeasti, ja tukkipuuta siitä saadaan 30 vuodessa. Tuoreena puuaines lahoaa helposti, mutta kuivuttuaan se on kestävää. Sahatavarana se on kaunista, vaaleata puuta, mutta runsaat mustat kuivat oksat alentavat sahatavaran saantoa, aivan kuin tervalepälläkin. Pyyt ja liito-oravat syövät sen norkkoja ja lehtiä, vihervarpuset ja urpiaiset siemeniä. Tikat kovertavat pesäkolonsa mielellään harmaalepän pehmeään puuhun. Luonnon monimuotoisuuden kannalta harmaaleppä on tärkeä puu, sillä sen elinkaari on lyhyt ja se tuottaa nopeasti lahopuuta. Kotitaloudessa harmaaleppää käytetään poltopuuna. Sitä pidetään parhaana suomalaisena puulajina kalan ja lihan savustamiseen. Puutarhassa harmaaleppä soveltuu nopeakasvuisena suojuspuuksi hitaammin kasvaville puille. Harmaaleppä parantaa maaperää ja kestää hyvin leikkaamista.

Tiedot on haettu Wikipediasta, plantsystematics.org, celssi.kapsi.fi, luontoportti.com ja puuproffa.fi  30.10.2015