Puulajipuisto

Douglaskuusi

Pseudotsuga menziesii

puu.JPG    oksa.jpg

Ulkonäkö ja koko

Douglaskuusi on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, lännendouglaskuusten (Pseudotsuga) sukuun kuuluva ainavihanta havupuu.Tieteellisen nimensä lännendouglaskuusi on saanut englantilaisen lääkärin Archibald Menziesin (1754–1842) mukaan. Eurooppaan lajin toi skotlantilainen kasvitieteilijä David Douglas vuonna 1827, jonka mukaan laji on saanut nimensä monissa kielissä. Douglaskuusi saavuttaa yleisesti 60–75 metrin pituuden ja 1,5–4 metrin paksuuden, mutta jopa 100-metriset yksilöt eivät ole tuntemattomia. Suomessa laji jää kuitenkin huomattavasti matalammaksi, noin 15–30 metriä korkeaksi. Pihkainen runko on nuorena sileä, pihkarakkulainen ja väriltään tummanharmaa tai vihertävä. Vanhentuessaan ja paksuuntuessaan runko tulee uurteisemmaksi, siihen muodostuu leveitä, pyöreitä kaarnasuomuja ja se muuttuu väriltään punaruskeaksi. Latvus on leveähkön kartiomainen mutta harsu. Oksanhaarat ovat säännöllisinä kiehkuroina, latvuksessa yläviistoon siirottavia. Oksien lehtiarvet ovat sileitä ja soikeita, lehtisilmut ovat pitkäsuippuisia. Lehdet eli neulaset ovat litteitä, kampamaisesti sivuille siirottavia ja kooltaan 20–35 mm pitkiä ja 2 mm leveitä. Lehtien alapinnalla on kaksi vaaleanharmaata ilmarakojuovaa. Lännendouglaskuusen kukinto on käpy. Hedekukinnot ovat riippuvia kun taas emikukinnot ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa lännendouglaskuusi kukkii kesäkuussa. Riippuva käpy on 5–10 cm pitkä. Ulkonäöltään lännendouglaskuuset muistuttavat suuresti pihtoja (Abies), mihin sukuun ne aikaisemmin myös luokiteltiin. Lännendouglaskuusi jaetaan kahteen erilaiseen muunnokseen. Nimimuunnos lännendouglaskuusi (var. menziesii) on näistä suurempikokoisempi kuin lyhyempikasvuisempi harmaadouglaskuusi (var. glauca).

Levinneisyys ja ympäristö

runko.jpgDouglaskuusi kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa. Levinneisyysalue ulottuu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta Yhdysvaltojen Kaliforniaan ja Texasiin ja edelleen Meksikon pohjoisosiin. Suomessa douglaskuusi on satunnainen viljelykarkulainen, jota on tavattu luonnonvaraisena muutamin paikoin lähinnä Etelä-Suomesta. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan douglaskuusi kasvaa tuoreissa, runsasravinteisisa metsissä usein valtapuuna. Lajin muunnoksista lännendouglaskuusi (var. menziesii) kasvaa lähempänä rannikkoa ja esiintyy lähes merenpinnan tasolta 1 800 metrin korkeuteen. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) kasvaa Kalliovuorilla levinneisyysalueensa pohjoisosissa 600 metrin korkeudelta aina eteläosien 3 000 metriin saakka. Douglaskuusi menestyy hyvin Keski-Suomea myöten, mutta vielä Etelä-Lapissa lajin kasvattaminen on mahdollista. Parhaiten lännendouglaskuusi viihtyy Suomessa tuoreilla vettä läpäisevillä mailla. Se viihtyy aurinkoisemmilla, tuoreilla paikoilla kuin metsäkuusi (Picea abies). Kasvaa parhaimmin rinteillä mutta menestyy myös tasaisessa savimaassa. Lännendouglaskuusen kasvu onkin ollut sopivilla paikoilla Suomessa jopa vähän parempi kuin metsäkuusen tai männyn (Pinus sylvestris). Suomessa viljellään muunnokseen var. menziesii kuuluvia lännendouglaskuusia.

Käyttö

Lännendouglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eräs arvostetuimmista rakennuspuista. Sitä käytetään myös huonekaluihin ja on tärkeä raaka-aine laiva- ja veneveistämöillä. Puuaines on yksi havupuiden lujimmista ja erittäin lahonkestävää. Lisäksi lännendouglaskuusi kuuluu niihin harvoihin puulajeihin, joista saadaan oksatonta ja täysimittaista sahatavaraa. Sahatavarakaupassa puusta käytetään usein kauppanimeä oregonmänty. Suomessa lännendouglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsätalouskäyttöön. Koristepuuna sitä on käytetty melko vähän.

Tiedot on haettu wikipediasta, pohjoiskarjalanpuutarhayhdistys.fi, apps.rhs.org.uk, wikimedia.org      26.02.2016